Ihanuutta!

Tämä syksy on ollut ihanaa, ihmiseni on ollut kotona paljon ja olemme ulkoilleet yhdessä joka päivä. Viihdytän häntä aina välillä muutenkin, luulen että hän pitää siitä, kun saa leikkiä kanssani. Karkuun en enää ole päässyt, ovat kumpikin sen verran tarkkaan vahtineet. Ei ole ollut menoa parvekkeellekaan ilman valjaita, ja ikkunoiden stopparit on korjattu viimeisen karkureissun jälkeen. Osa teistä tietääkin, että jouduin silloin vankilaan ja ihmiseni joutui lunastamaan minut putkasta Viikissä. Mutta näytin vissiin aika komealta kollilta kaltereiden takana!

Parasta taisi kuitenkin olla syysloma lokakuussa kaukana Lohtajalla, kun sain olla ihan irti ja vapaana neljä päivää! Oi ihanuutta! Punavalkean Tenho-kaverin ja ihmiseni kanssa kävelimme yhdessä retkiä metsän ja peltojen laidoilla joka päivä, ja pieni metsikkö lähellä taloa oli valtava löytöretkeilyn aarreaitta. Sieltä loikin pitkin peltoja ja pientareita aina vauhdilla sisään kun minua huudettiin. Vapautta, jännitystä, lämpöä, ruokaa, ystävä ja lepoa. Mitä muuta sitä kissa tarvitsisikaan? Oi elämää.

Minä pellon laidalla - vapaana!

Ihmiseni kanssa kävelyllä.