Leevilandiasta koti

Alan jo tottua uuteen Leevilandiaani - kiitos vain nimiehdotuksesta sinne Tampereen kolleille! Se on hyvä nimi ja tarttui heti ihmistenikin kielenkäyttöön. Leevilandiaa on jo vähän sisustettu, muutama tuoli ja kiipeilyteline eteisestä. Tosin matala, mutta tuoleilla on jo kiva kököttää ja katsella pihaa. Viihdyn ja vietän aikaa itsekseni uudessa valtakuntani laajennoksessa jo nyt!

Minä lasin päällä. 

Ilta-auringossa parvekkeella on jo ihan kivaa ja lämmintä kököttää tuolilla!

Catwalk - testing testing

Tänään se sitten tuli: Catwalk. Ja kauhea parvekelasimies.

Heti aamusta tunki minun kotiini ihan outo, varoittavan punaiseen haalariin pukeutunut mies, joka kulki edes takaisin isojen työkalujen ja lasien kanssa. Sitä piti pitää tarkkaan silmällä ja niin kauhea se oli, että joka kerta kun se parvekkeelta kulki käytävälle lasin tai työkalujen kanssa, minä säntäsin nurkan ja sohvan taakse ja kuuntelin korvat höröllä kaikkia liikkeitä, mitä seinän takana tapahtuu. Tai sitten ryntäsin keittiöön ihmiseni jalkoihin turvaan.

Suurin harmitus on, kun koko päivä meni ilman nokosia ja nyt olen ihan uuvuksissa. Kun mies viimein lähti, en uskaltanut heti parvekkeelle edes mennä, kun se oli siellä koko päivän poraillut ja kirskutellut ja kolistellut. Mutta viimein lähestyin hitaasti parveketta ja olen nyt käynyt tutustumiskierroksella muutamaan kertaan.

Catwalkkikin on kokeiltu. Eipä tuo nyt enää paljoa kiinnosta. Hiiriä ei se tuo yhtään lisää. Eikä citypupuja. Mihinkähän ne ovat kadonneet, kun ei niitäkään enää näy? Lintuja?

Minä catwalkia testaamassa ja tutkimassa, pääsisikö vielä ylemmäksi hyppäämään?

Kevätlasit!

Jotain outoa oli tänään ilmestynyt oven edustalle...

Tätä täytyy tutkia vähän tarkemmin...

Joka sivulta...

Ja päältä...
















Todella epäilyttävää! Isot lasikasat! Saiko parvekelasimies sittenkin tahtonsa läpi? Onko täällä jossain minun catwalkini?

Kyllä tämän lähetyksen täytyy meille olla. Siinä on kollierittely!

Kevättä rinnassa

Ystävät, on ollut niin kiireistä nyt keväällä, etten ole ehtinut logiakaan tassutella. Aurinko jotenkin tällä viikolla syöpyi aivoihini ja aiheutti kevätheräämistä niin, että tämä kolli on ollut äkkiä aivan kuin pistoksissa. Eräskin yö ainakin kolmeen eri kertaan palveluskuntaa herättelin, yö kun olisi ollut parasta aikaa juosta tyttökissuja etsimässä. Mutta jouduin vain kaksi kertaa putkaan. Samana yönä.

Tassu on parantunut ja ulkona voi nyt hyvin käydä lyhyitä lenkkejä pihalla. Sitä on tosin tehtävä usein, sillä tassuni eivät kestä kovin pitkään kylmää, kun en ole tottunut.

Linnutkin ovat heränneet kevääseen ja olen koittanut komentaa niitä samalla tavalla kuin palvelusväkeä: päättäväisesti naukumalla, mutta ne eivät tottele. Pyrähtävät vain pois kun hiivin liian lähelle. Ja räkättävät tai sirkuttavat sitten taas kauempaa.

Nyt olen viimein saanut myös toisen palveluskunnastani aika hyvin koulutettua leikkimään ja ulkoiluttamaan. Useimmiten leikkikehotukseni on piilosta ryntäys ja sääreen töppäys, kun ihminen kulkee ohi. Joskus se onnistaa ja alkaa mittanauhamittelö! Ja kun havaitsen vaatteiden vaihtoa tai pukemista, jos ajoitan kiehnäykseni ja purnaukseni oikein, pääsen lyhyelle ulkovisiitille.

Sitten on kivaa kelliä kotona karvamatolla! Ja ai niin, nyt on ollut laatikoitakin taas olkkarissa.

Laatikkoleikkien ja kellimisten yhdistelyä.

 

Tassujuttuja

Tänään sattui pieni onnettomuus: poltin oikean etutassuni. Koskaan ennen en ole elämässäni osunut tekemään tuttavuutta kuumien levyjen tai muiden polttavien juttujen kanssa. Kynttilöitäkin olen vältellyt. Tänään aamulla tutkailin rauhassa tiskipöydältä pudotettavia juttuja ja astuin yllättäen tulikuumalle levylle!

En älähtänyt, mutta refleksinä syöksähdin heti astiat kalisten alas ja juoksin vauhdilla karkuun. Ensin ei näkynyt tassussa mitään, vähän arastelin vain tassua kun sitä pakotti, mutta puolen tunnin päästä jo ihmiseni näki rakkulat kaikissa neljässä anturassa. Onneksi ei sentään kovin pahasti palanut.

Ja vain yhdestä tassusta. Viime kesänä kun reippaasti hyppäsin - ihmiseni väittää sitä tippumiseksi - pikkuparvekkeelta asfaltille, sain asfaltti-ihottumaa kolmeen tassuun ja makasin seuraavan päivän selälläni kaikki tassut ilmassa, välillä vain kylkeä vaihtaen. Se oli kipeämpi juttu se.

Ja kaikkein kipein oli kun pentuna erehdyin leikkimään ampparin kanssa ja se pisti tassuun. Tassu turposi moninkertaiseksi ja minulle syötettiin kyytabletista neljäsosa. Mutta seuraavana aamuna oli tassu jo normaalin kokoinen. 

Tänään illalla en kovin kauaa ulkona viihtynyt, rakkulat tassussa tuntuivat oudolta jäätyneellä lumella. Mutta sisäänpäästyäni ihmiseni erehtyi päästämään minut jo rapussa irti ja karkasin! Voi sitä "KISSU"-huutojen sarjaa kun syöksyin rappuja ja ikkunanlautoja ylimpään kerrokseen, hyppäsin pyöreän kaiteen päälle ja näytin omaavani yhä mainiot tasapainotaidot.