Pääsiäinen maalla

Tällä viikolla on höpisty minulle paljon junamatkasta ja Tenho-kissasta ja pääsiäisestä maalla, enkä oikein ole ottanut puheita tosissani - koska mitään ei ole tapahtunut. Puhutaan vaan, mutta silti saa harjoittaa äänijänteitään ihan tosissaan, että edes lyhyelle ulkolenkille narussa pääsisi. Oli jo eilenkin ihan niin tylsää, että itsekseni lauleskelin kuin J. Karjalainen "Mä olen kissa, mä olen kissa, jolle ei koskaan tapahdu mitään..."

Mutta tänään sitten tapahtui! Kesken aurinkoisten päiväunien minut heräteltiin ja sitten alkoikin tapahtua epäilyttäviä juttuja: ruokakippo pestiin tyhjäksi ja vehnänorakseni kumottiin roskiin. Kun vielä kuulin kopan kolauksen eteisestä, hiivin varovasti keittiön perukoille pöydän taakse vähän piiloon istumaan, tarkkaillen mitä oikein on tapahtumassa. Pitkään en saanut olla rauhassa, kun jo tungettiin koppaan ja alkoikin matka.

Nyt istumme pendoliinon pehmeässä kyydissä ja pääsiäinen maalaiskollina alkaa tuntua mahdolliselta! Vieressä istuu toinen kissa palvelijoineen ja takana kissankokoinen koira. Olen ihan rauhassa, nythän juna vie vinhaa vauhtia kohti vapautta!

Aurinkoista pääsiäistä kaikille! Laitan ehkä muutaman kuvan maaltakin. Jos ennätän.

Keväistä aurinkoa kotilaatikossa.