Työhuoneessa on sellainen vihreä tuoli, joka on minun valtakuntaani, se on ihan lasiparvekkeen oven vieressä ja nukun siinä usein. Jos sattuu niin, että siihen istahtaa joku muu kun haluaisin siihen, tungen siekailematta syliin. Aiemmin tosin vain sen toisen ihmiseni syliin. Mutta mikäpä siinä, jos istuvat minun tuolillani, minä istun niiden päällä.
Niinpä siis tuli "tilanne päälle", toinen ihmiseni jäi panttivangiksi. Vahvistin vielä tilanteen puraisemalla napakasti, kun se yritti vähän siirtää asentoani. Ties milloin päästänkään sen töihin...
Hehe. Tää on niiiiin totta!
VastaaPoistaNiin sitä pitää. Jos tuolillesi joku istuu, niin sen vastuullaan omallaan tekee.
VastaaPoistaNiin myös minä olen tarkka omasta keinutuolistani, vaikka se onkin hankittu etukäteen ja vähän aikaan ennen kuin minä sen omistaja saavuin. Olen kuullut meidän Pekan saaneen sen 40-vuotislahjaksi, mutta hän sai sen minua varten.
Se ettei ihmiset aina ymmärrä näiden asioiden oikeaa mallia, sen vajavuuden olen joutunut antamaan heille anteeksi ja sitten opastanut heitä oikeaan.
Tuoli on sinun T: Retu
Jaahas,vai on tu pikkuveikkakin oppinut tassuttelemaan koneella...Mää oon kans sitä mieltä että se Tuoli on ihan sun oma,siis ikuoma!ja sikstoiseks ulkona on nii karsee ilma ettei siellä viitti olla-syli on siihen oivallinen vaihtoehto.Toi pikkuveikka on vielä niin kare siitä keinusjakkarasta,jos joku siihen istuu nii hän änkee jalaksien alle pötköttelemään jottei tämä "väärässä paikassa istuva "2-jalkanen"voi keinutella...Retupee on sellanen oikullinen-siis ihan toisenlainen ku Mää oon..
PoistaJuu kyllä jotkut rajat joutuu ihmisille vetämään, muuten ne rupeaa isänniksi!
Poista