Iltaiset metsästyspuuhani aloitin jo varhain tänä keväänä melkein heti lumien lähdettyä. Ihmiseni ei oikein käsittänyt, mistä on kyse, kun iltaisin myöhällä vaanin paljaiden pusikkojen juuria ja hyppäilin ja töppäilin maata. Kunnes eräänä iltana hänenkin silmänsä avautuivat näkemään näkymättömiä, kun sain yhden ison kastemadon kiinni ja vedettyä irti maasta. Kastematoja on pimeässä nurmikolla joka puolella! Isoja lieroja ja melkein sormen paksuisia. Mutta eivät ne ole syötäviä. Kokeilin.
Ne ilmestyvät heti lumien jälkeen ja ovat hämmästyttävän nopeita. Yksi hipaisu ja ne sujahtavat räjähtävällä nopeudella takaisin koloihinsa yhtenä väläyksenä. Ei uskoisi hitaasti kiemurtavista madoista. Minunkaan refleksini ja nopeuteni ei aina riitä nappaamaan kiinni. Mutta nyt ihmiseni tietää, kenen kanssa lähteä illalla metsälle, jos haluaa onkimatoja...
Ja sitten naapurissa on tyttökissoja! Ihania ovat, niiden nähden olen ihan cool. Katselen vähän aikaa etäältä ja sitten lähden omille teilleni, niille ei kannata rähjätä niin kuin kolleille.
Yksi puska naapurin aidassa on, joka on kiehtonut jo vuosia. En osaa innostua kissanmintusta, mutta tämä puska suorastaan vetää jalat alta...
Kuvaa yömetsästyksistä ja iiiiiisoista madoista minulla ei ole, sen sijaan on tässä video tuosta vappupuskasta, joka on minun kissanminttuni.
moro,vai oot ottanu oikein Wappupörinät puskasta suoraan...me ei saatu tuota vilmiä pyörimään,lieneekö se sensuroitu jos sulla mopo karkas tassuista ja meno äityi liian hurjaksi... :)me vaan torpalla Waput touhuttiin ja raittiista ilmasta humalluttiin,oltiin NIIIN hempeetä kollia,maalaisilma tekee hyvää karskille kaupunkikollille.se nostaa hempeyden pintaan ollaan ihan toisenlaisia heppuja ku yleensä...tiiä mikä pään niin sekasin pistää..ettei sitä helluuden määrää olikein 2-jalkaset ehdi vastaan ottaa...oo ny kuiteskii vähän varovainen ton pöhnäpuskan kaa jottei tuu riippuvuutta ettei loppusuvi mee katkolla :))
VastaaPoistaOho. Viteolle oli tosiaan tapahtunut jotain... Nyt pitäisi näkystellä! :)
Poista