Eräs ilta olimme vähän kauempana tutkailemassa, kun äkkäsin myyrän parkkipaikan reunalla. Kuuro ja sokea palvelijani ei tietenkään huomannut ensin mitään, mutta antoi minun kyttäillä. Yksi voikukan kasvusto selkeästi liikahteli tuuleen sopimattomalla tavalla. Lehdet nytkähtelivät, ja välillä koko juurakko liikahteli. Minä katselin ja kuuntelin hyökkäysvalmiina. Palveluskuntanikin odotteli jännittyneenä, näkisikö myyrän harmaan vilahduksen.
Äkkiä koko kasvi kaikkine lehtineen humpsahti kymmenisen senttiä maan alle! Odotin noin seitsemän nanosekuntia ja syöksyin maan alle kadonneen kasvin perään! Klonin käpälä kainaloa myöten koloa, mihin kasvi oli kadonnut, mutta en saanut mitään kiinni. Kyllä tuore uuden kesän myyräpaisti pitkästä aikaa olisi ollut herkkua!
ihan sääliks pistää 2-jalkasten aistien heikkous ja rajallisuus,niin vähän havannointia ja tuoksujen vivahteikuutta...mutta toisin on meillä kollipoijjiilla :)Vai sinä pistät pötköllesi varjoon,meitsit köllöttää reporankana auringossa.Ollaan ihan täpötuupuneita vl jäljiltä,oli Kivvvaa maalla ;)))Päästiin molemmat karkaamaankin ja mami kirmas mettään perässä paljain varpain...hehhheehh mua niin alko se vanha mami säälittämään ja käännyin ja kirmasin vastaan ja pääsin kuninkasten sylikyydissä takasin ja kyllä mua kehräytti ja lujaa...sain hetken kokea vapauden huumaa ja hurmaa ja tiedän että kun tilaisuus taas tulee niin en hetkeäkään harkitse tilaisuuden väliin jättämistä...Kesä on Hiano keksintö ja kollipoikien ParastaAikaa :)Naattimisiin ja nyt takas nukkumaan ZZZZZZzzzzz...tule pian perjantai-ilta!!
VastaaPoistaAikun teillä on kivoja viikonloppuja tiedossa! Karkaaminen on kunkku juttu! Oikeastaan parempaa kuin suosiolla vapaana oleminen. Minä vain en ole nyt päässyt karkaamaan varmaan lähes vuoteen... Tilaisuutta ei tosiaan kannata jättää väliin!
Poista