Matonen, matkamies maan

Tänään keskellä kirkasta päivää ja keskellä soraista parkkipaikkaa törmäsimme hämmentävän suureen kastematoon, joka luikerteli hiekassa.

Minä olisin halunnut maistaa sitä vähän, mutta henkilökunnan mielestä se ei ole oikeaa saalisruokaa. Yritin kuitenkin vähän puraista vuorotellen jommasta kummasta päästä, mutta sain suuni vain täyteen limaista soraa, jota puistelin sitten suustani pois. En oikein tiedä, miten tuollaisen madon saisi syötyä, kummasta päästä se protokollan mukaan käy, proteiiniahan se. Eikös proteiinit olekin tarpeellisia?

Juhannusterveiset!

Tänään on vuoden pisin päivä ja keskikesän juhla, Juhannus! Kesä, kärpäset ja ruoho on herkullisimmillaan! Aurinkoista juhannusta ystävät!

Olen vähän ajatellut tämän blogin muuttamista saalispäiväkirjaksi. Näyttää sen verran taas olevan hyvä tuuri ja huippuunsa hiottu vaanimistaito kuosissa, että saalista tulee. Eilen nappasin linnun maasta. Se on tosi harvinaista, mutta pääsin vaanimaan kuusen takaa, eikä lintu hokannut minua.

Siitä en kuitenkaan kuvaa laita, lintujen pyydystämisestä kun ei henkilökunta tykkää, vaikka syönkin ne siististi höyhenineen päivineen, eikä hävitettäviä ruumiita jää lojumaan. Laitan alle vain kuvan kun aterian jälkeen putsasin naamaani tyytyväisenä.

Tämä oli kuitenkin vain harjoitusta ja makupaloja verrattuna siihen isoon valkeaan lintuun, josta kirjoitin aiemmin. Pääsen varmaan huomenna taas tutkailemaan, olisikohan niitä vielä saaressa... Nami!

Hiekkakylpyjä

Kesä on täällä! Viimein! Tämä katti tahtoo nauttia siitä joka hetki, mikään määrä ulkoilua ei ole tarpeeksi! Etenkin kun viime viikonloppuna olin "hoidossa" ja palveluskunta oli jossain hypäkällä. Hoidoksi ne sitä kutsuvat kun vakiohenkilökunta on vaihdettu hetkeksi toiseen ja olen uljas citysisäkissa keskellä Helsingin hulinaa.

Kauniina kesäpäivinä iloa tuottavat myös hiekkakylvyt, joista voi nauttia lasten leikkipaikoilla, missä on mukavaa hiekkaa tai hienompaa soraa. Eihän sinne kai saisi mennä, mutta käynkin salaa. Naapuritalossa on lasten kiikkujen vieressä myös syreeniaitaa ja kuihtuvien syreenin lehtien tuoksu on ihanaa. Sitä voin maistella ja hieroa itseeni vaikka kuinka kauan.

Palveluskunta vain ei jaksa olla ulkona niin kauaa kuin minä. Siinä on vähän kouluttamisen varaa vielä. Täytyypä ryhtyä hommiin. Nauuuuuuuu!

Joskus saan tuoksuvia syreenikeppejä kotiinkin leikittäväksi.