Olen vähän ajatellut tämän blogin muuttamista saalispäiväkirjaksi. Näyttää sen verran taas olevan hyvä tuuri ja huippuunsa hiottu vaanimistaito kuosissa, että saalista tulee. Eilen nappasin linnun maasta. Se on tosi harvinaista, mutta pääsin vaanimaan kuusen takaa, eikä lintu hokannut minua.
Siitä en kuitenkaan kuvaa laita, lintujen pyydystämisestä kun ei henkilökunta tykkää, vaikka syönkin ne siististi höyhenineen päivineen, eikä hävitettäviä ruumiita jää lojumaan. Laitan alle vain kuvan kun aterian jälkeen putsasin naamaani tyytyväisenä.
Tämä oli kuitenkin vain harjoitusta ja makupaloja verrattuna siihen isoon valkeaan lintuun, josta kirjoitin aiemmin. Pääsen varmaan huomenna taas tutkailemaan, olisikohan niitä vielä saaressa... Nami!
Hohoijjakkkaaa,kylläpäs pienet unoset maistui rankan Jussinvieton jäljiltä..ei oo helppoo urpaanimaalaispoijjaalla vahtia tonttia montaa päivää putkeen ja sit kaikki muut hommat päälle!on sulla siellä Vantaanmaalla melkoset mettästysmaat,on pupuja,hiirulaisia ja lintusia ja sit viäl niitä IsojaValkosia..saat siitä uljaan untuva-alustan!me ei edes tiedetä miltä Oikee hiiri maistuu,on saatu vaan päästäisiä-yökk! ei me oikein edes fileestä välitetä,kiva sitä on olkkarin matolla heitellä mut usein sohvan alle piilotamme sen että mami saa löytämisenilon :)Otollisia ja tuloksellisia metästysretkiä..hohhoijjaa nyt käännetään kylkeä ZZZzzzzz..
VastaaPoistaJoo, päästäiset ne on tuttui kyllä, enemmän sieltä pohojammaalta, täällä citissä ei olla niitä nähty. Täällä on pulleita myyriä, jotka aina pääsee karkuun! Sohvan alustaa ruokakätkönä en ole siis päässyt kokeilemaan, viime kesänä taisin niitä päästäisen ruumiita jättää mökillä saunapolulle ilahduttamaan ja varoitukseksi. Makoisia unia!
Poista