Ensimmäisenä päivänä, kun pääsin saareen, oli sateinen päivä, mutta en välittänyt siitä mitään. Konusin vain rantaheinikoita ulkona sateessa, välillä kävin sisällä vähän näyttäytymässä ja onnessani purnaamassa ja hiestämässä henkilökunnan jalkoja. Niin onnellinen olin uudesta metsästysmaastostani, että litimäräksi sateessa kastuva turkkikaan ei menoani haitannut!
Ja ne myyrät, voi yltäkylläisyyden päiviä saaressa! Mutta eipä täällä maalla muutenkaan paha ole olla. Saan kulkea vapaasti kuten muutkin kissat. Tenho välillä vähän kiusaa, kun se ei luovuta tappelusta, vaikka minä en haluaisi enää painia. Ja naapurin suurmetsästäjä Mosse nappasi aikamoisen saaliin, jollaista minulla ei ole vielä koskaan ollut: oravan. Vähän sisälmyksiä, oranssi häntä ja toinen takajalka olivat enää jäljellä kun henkilökunta löysi lahtipaikan.
Laitan tähän muutaman kuvan, mitä minusta on ennätetty maalla napata.
Häähh. Jätkä ei jaksa painia Tenhon kanssa ku napa pullottaa myyränpaisteja pullollaan...Kova jätkä se Mosse (on muuten komee ja sointuva nimi hepulla ;) napannu oravankin! Onneks mami ei saa tietää siitä,hällä on monta hyvää Orava ystävää ,mami osaa puhua myös oravienkieltä-ollaan kuultu! Mutta tämä Mossen saalis ei tainnut olla meidän tuttuja...me täällä Hämeessä jatketaan vaan tuota päästäisten viskelyä-ei ne haisevat muuhun kelpaa...nyt lepoa jotta jaksaa,soon moro hra Myyrämassu, varo niitä kavalia kesäkiloja...hehheehhh!
VastaaPoistaPäästäisten nakkelu on mukavaa puuhaa. Sitä kokeilin minäkin vähän tänä aamuna saaressa. Urheilun vuoksi toin päästäisen sisälle ja päästin sen juoksentelemaan kammariin. Kyllä oli hauskaa! Kehräsin sen kanssa pelatessa palloa. Se oli pallo.
PoistaMulla olis muuten ollut pari ekstra myyrää teillekin, harmi, että olette niin kaukana!