Melkein puolet tästä poissaolosta olin taas omahoitajallani ja sain nauttia henkilökunnan vaihdoksesta, urbaanin citykissan elämästä keskellä kaupunkia. Vakioihmiseni olivat taas jossain kaukana, mokomat.
Pienen puhuttelun aiheesta heille pidin, kun lopulta yhdeksän päivän jälkeen hakivat minut taas kotiin. Jotenkin kummasti sitä näihin kaksijalkaisiinkin näyttää kiintyvän. Ensin ilahduin heidän jälleennäkemisestään ja kotiin tulosta, mutta sitten tuntui olo vähän loukatultakin. Useimmiten nukun ihmisemoni jaloissa, mutta tämän liian pitkän hylkäyksen jälkeen ensimmäisenä yönä menin sen toisen jalkoihin. Ja naukaisin vain äkämystyneesti kun yritettiin siirtää jalkojen päältä ihmisemoni jalkojen päälle.
Annoin kuitenkin hyvän bechamelin ja paljojen lepyttelyiden varjolla pian tämän loukkauksen anteeksi ja jo seuraavana yönä löysin oikeiden jalkojen päälle nukkumaan.
Eilen pääsin taas saareen, taisi olla viimeistä kertaa tänä syksynä. Näytti vähän siltä se touhu. Mutta silti nautin siitä, siellä oli yksi toinen mökki purettu, ja purkuläjä täynnä puutavaraa ja muuta sekasortoa olikin varsin mielenkiintoinen paikka. Täynnä hiirten valtateitä!
Ihmiseni söivät saaressa kakkua, mutta arvatkaas, mitä minä söin!
Tänään on sitten taas varsin tyypillinen syksypäivä. Sataa ja tuulee. Mitä muutakaan sitä tällaisina päivinä voisi tehdä? Muuta kuin piiloutua peiton alle.
juuu-u,ei voi muuta kun ryömiä peiton mutkaan tai sitten tiirailla sitä "marttakerhon" elämää...ollaan kyllä mamille tehty selväksi ja kirkkaaksi että Meillä on kissaluku ihan täysi!!!vähän voi kurkistella niitä mutta ihan turha vonkua lisää tassulaisia huusholliin-me 3kollia olemme sen yhdessä päättäneet!!mitenkäs teillä,mahtuisko teille tuommonen pieni ja karvainen perheenlisuke :))
VastaaPoistaHenkilökunta kyllä ottaisi yhden karvaisen lisukkeen, itse en oikein tiedä. Tarkoittaisiko se sitten ulkoilujen tai muiden etuuksien puolitusta? ... epäilyttää vähän. :)
PoistaEHEEIII-IIIH,saavututettuja etuja EI VOI ottaa POIS!!!
Poistatämän tiedän vaikken ammattiyhdistyskolleja olekkaan :)
Asioilla on puolensa,vuosien kokemuksella tiedän sen...minä viihtyisin ainokaisenakin mutta tuo Retupee kaipaa isonveikan huolehtimista (??????!!!öhöömmm.. mami,menetkös siitä sorkkimasta)onhan se "joskus" kiva painikamu mutta usein se on kyllä melkoinen RiesaRetu..kannattaa harkita perinpohjaisesti...mami kyllä sanoo että kumpaakaan ei koskaan pois annettaisi...ei siis riesaveikkaakaan..ja näillä on sitten pakko mennä,mijauuuu..