Marraskuun pimeyttä

Marraskuu on varsin tylsä kuukausi. Minusta on alkanut tulla sisäkissa. Ulkona on niin usein pimeää, ja kun henkilökunta on päivisin poissa, pääsen vain pimeällä ulkosalle, jos sitäkään. Välillä kun on käynyt pakkasella, en ole halunnutkaan olla pitkiä aikoja ulkona, ja nyt kun on kova tuuli, jää silloinkin ulkoiluni lyhyeksi. Sateesta nyt puhumattakaan.

Onneksi on sentään pari kivaa, vähän aurinkoistakin päivää ollut, eikä henkilökunta ihan joka päivä poissa ole. Toiveita siis on.

Ja kotona voi joka tapauksessa öisin herätellä henkilökuntaa, kasvatan heidän kärsivällisyyttään ja sopeutumiskykyä. Menevät nykyään niin aikaisin nukkumaan, että kyllä ne joutavat heräilemäänkin välillä! Ja sitten aamuisin riemusta hypäten asunnon nurkasta nurkkaan edestakaisin, täytyyhän sitä kollinkin johonkin ulkoiluvajeesta patoutunutta energiansa tuhlata!

Valoisana ja kuivana marraskuun päivänä aidalle paistattelemaan päivää!

Hiihtoloma lokakuussa

Viime viikonloppu oli varsin erikoinen. Pääsin pitkästä aikaa Pohjanmaalle nauttimaan maaseudun vapaudesta! Edellisestä kerrasta oli ainakin kaksi kuukautta, lähes kolme! Siellä tuli juuri tuloyönämme lunta lähes 15 senttiä ja nautimme henkilökunnan kanssa äkillisestä kauniista talvesta koko pitkän viikonlopun. Nyt talvi tosiaan yllätti ihan oikeasti, lokakuussa!

Joka kerta kun minua kutsuttiin ja ihmiseni huuteli minua pakkasessa, tulin pian täysiä juosten ja loikkien sisälle - herkkujen toivossa ja nälkäisenä. Koskemattoman hangen poikki piti loikkia nopsaan, loikkieni väli umpihangessa oli yli kaksi metriä.

Kummasti nopeaan totuin kylmään pakkaseen, kivaa se kyllä oli, mikään pakkanen ei haittaa vapaata kissaa!

Minä ja tumma iltapäivän myrskyisä taivas takanani. Harvinainen lokakuun paksu hanki.

Loikkaan hangen yli. 

Tenho vuorostaan loikkaa minua pakoon. 

 

 Löysin jyväaitan ovesta kolon, jonka kautta pääsin sisälle aittaan ja kurkkimaan korkealta! Minusta tulisi aito ja uljas maalaiskolli hyvin äkkiä.