Joka kerta kun minua kutsuttiin ja ihmiseni huuteli minua pakkasessa, tulin pian täysiä juosten ja loikkien sisälle - herkkujen toivossa ja nälkäisenä. Koskemattoman hangen poikki piti loikkia nopsaan, loikkieni väli umpihangessa oli yli kaksi metriä.
Kummasti nopeaan totuin kylmään pakkaseen, kivaa se kyllä oli, mikään pakkanen ei haittaa vapaata kissaa!
Minä ja tumma iltapäivän myrskyisä taivas takanani. Harvinainen lokakuun paksu hanki.
Loikkaan hangen yli.
Tenho vuorostaan loikkaa minua pakoon.
Löysin jyväaitan ovesta kolon, jonka kautta pääsin sisälle aittaan ja kurkkimaan korkealta! Minusta tulisi aito ja uljas maalaiskolli hyvin äkkiä.
kommeita kuvia olivat saaneet napsittua sinusta :) Taisi olla lunta niinpaljon että jäi sitten se hirvenkaato toiseen kertaan....talvi kävi myös täällä mutta se meni jo pois,catwalkilla oli melkosesti lunta mutta mami putsasi sen ja laittoi siihen styroksia jottei peppu ja pikkuset viluvarpaat palellu-meitsit ei niin välitä tuosta lumessa tarpomiseta mutta ulkoilma maistuu aina :))soon moro ja kylki kääntyy ja uni maistuu...krooohhh..
VastaaPoistaStyroksia, jopas on lellintää! :) Villin kollin peppu ei pikkupakkasista hätkähdä, ja ulkoilma on aina pop! Tai lähes aina...
VastaaPoista