Elävät makuualustat

Tänäänkin on ollut taas kova lumimyräkkä, eikä mikään ole tällaisina talvipäivinä kivempaa kuin nukkua lämpimästi. Mukavimmat makuualustat ovat eläviä: akvaarion päällys - tai pikemminkin sen lampun päällys - ja henkilökunnan syli tai öisin lämpimät jalat, joiden väliin on mukava kiertyä kerälle. Tällöin henkilökunta on hyötykäytössä ympäri vuorokauden. Jalat lämmittävät kumpaakin kylkeä, tai vatsaa ja selkää, miten nyt sattuukin kierimään, että lämpö säilyy tasaisena joka puolella. Sitä se varmaan tarkoittaa: tasalämpöinen eläin. Että kääntelee kylkeä lämmityskohteen suuntaan sopivin väliajoin ja lämmittää itseään joka puolelta. 

Jotkut ovat erehtyneet luulemaan, että olen kovakin sylikissa, mutta ehdottomasti en! Syliä käytän lämmitysalustana vain harvoissa paikoissa ja tilanteissa. Toinen niistä on silloin, kun henkilökunta on kotihommissa työhuoneessa. Silloin hiivin ensin muina miehinä näppäimistön yli, se aiheuttaa joskus jotain ääntelyä henkilökunnan suunnasta, ja pistän pöydälle ikkunan viereen hetkeksi vahtiin.

Jo pelkkä lumikinosten pitkä tuijotus tuottaa niin kylmän olotilan, että voin astua henkilökunnan syliin lämmittelemään. Jos jalat ovat sopivasti hollilla patterin päällä, astun suoraan syliin, ja jos ne eivät ole, voin katsahtaa vaativasti taaksepäin ja vähän nostella takapuoltani sen suuntaisesti, että kollia kylmää ikkunan maisema ja nyt ei näytä olevan lämpöistä nukkumapaikkaa saatavilla. Kyllä ne jalat useimmiten pikaisesti patterin päälle nostellaan, että pääsen käpertymään lämpimään syliin.

Minä ikkunavahdissa työpöydällä.

 

 Ja sitten hyisen maiseman tuijottelun jälkeen - lämmin syli.