Touhunuoliaisia

Tänä viikonloppuna meillä oli Tenho-kaverini ihminen Pohjanmaalta vierailulla. Huomasin heti, että sen kassi haisi kovasti Tenholta, Tenho oli kuulemma käynyt ennen lähtöä istumassa kassissa, mutta ei sitten lähtenyt kuitenkaan mukaan.

Elävän ruoan allastakin piristettiin uusilla kasveilla ja kaloilla, pohjalle tuli lisää touhunuoliaisia, joiden jahtaaminen on kaikkein jännintä. Yksi niistä on mutatoitunut yli kaksinkertaiseksi kooltaan, se olisi paras makupala ja sitä yleensä eniten metsästän. Punaiset platyt lisääntyvät ihan itsekseen, niitä on taas muutama ihan parin millin kokoinen poikanen kasvipehkojen uumenissa piileksimässä.

Ostetut kalat tulevat pusseissa ja makuelämyksestä haaveilemisen voi aloittaa jo kun uusia kaloja totutetaan akvaarioon.

Paitsi että meillä oli vieraita, myös pääsin pitkästä aikaa itsekin vierailulle. Kylästä löytyikin mitä mainioin makuupaikka tyhjistä lastenvaunuista. Ai miten pehmeä peitto siinä olikaan kellahtaa nukkumaan.

Nyt alkaa olla kevättä rinnassa, linnut sirittävät ja päivisin on jo hyvin valoisaa. Pakkasen lauhtuessa on ulkomaailma alkanut taas kiehtoa. Aamuisin saa kyllä aika pitkään komentaa, ennen kuin kukaan lähtee käyttämään minua ulkona, mutta kovat on kollin halut nyt ulos! Kevät tuoksuu jo!

Minä vaunuissa nukkumassa.

Normaali elämä

Lunta on tuprunnut taas melkein vuorokauden verran oikein myrskynä ja olemme kaikki olleet kotona neljän seinän sisällä koko päivän. Minulle se on oikein sopivaa, saan nukkua miten haluan ja herätellä laiskaa palvelusväkeä öisin leikkimään.

Tämä tavallinen elämä on ihanaa. Ruokaa tulee kippoon, sisällä on lämmintä ja ihmiseni huolehtivat viihteestä. Herkkuja kyllä voisi olla enemmän, ainakin aamuisin. Olen oppinut maistelemaan jugurttia ja pehmytjuustoa. Oi tuleekohan enää koskaan kesää ja lämmintä? Hiiriä?

Ainakin niistä voi uneksia ihmiseni karvafleecen päällä...










Tai aamuisin sylissä polvien päällä retkottaen... 

Parvekelasimies

Tänään tapahtui hyvin outoja. Meille tuli parvekelasimies. Se puuhaili parvekkeella aikansa, raaputteli lumia vähän eri paikoista, merkitsi juttuja lehtiöön ja teki kaikenlaista, en oikein tiedä mitä, ja sitten se istui keittiössä kannettavan ääressä kuin olisi kotonaan! Mittanauhakin sillä oli.

Parvekelasimies puuhissaan. Minä vahdin tarkkaan jokaisen liikkeen ikkunan takaa!

Kun parvekelasimies istui keittiössä, minä rehvastelin ja näytin kaikki temppuni, tyhjensin keittiön lokerikot uunilapasista ja muovipusseista ja muista mahdollisista lattialle ja hyppäsin ylimpään kaappiin suoraan pöydältä. Ettäpähän tietää kenen kissan koti tämä on! Ei minkään parvekelasimiehen.

Onneksi se vieras viimein ymmärsi hienovaraiset vihjeeni ja lähti, jättäen minut ja ihmiseni rauhaan. Saa nähdä, tuleeko meille viimein tänä keväänä jossain välissä parvekelasit - ja lasin reunalle kukk... -eikun kissalauta.

Laskevatkohan ihmiseni sitten lasiparvekkeilun "ulkoiluksi", vähennetäänköhän parvekkeellaolo ulkoilukiintiöstäni? Onko teillä kokemuksia aiheesta?

Terveisin, huolestunut kissa -07.

Pakkazzzz

Brrrr on kylmä! Nyt on ollut jo monta päivää kovaa pakkasta. Parvekkeellekaan ei enää viitsi mennä, puhumattakaan edes lyhyestä ulkoilusta. Tarkistan tilanteen kuitenkin varmuuden vuoksi silloin tällöin. Tänäänkin aamukuuden maissa. Miten niin sunnuntaina ei saisi siihen aikaan herätä?

Kun ihmiseni pyytelyjen ja aneluiden jälkeen avaa parvekkeen oven, jähmetyn niille sijoilleen ja korvat menevät kuin automaattisesti kylmästä luimuun. Joskus tepastelen reteästi puoli metriä ovesta ja jähmetyn seisomaan. Pian tarvii pudistaa päätä, kylmä hiipii kalloon saakka ja sen jälkeen saakin nuolla äkisti kohmettuvia tassuja. Mutta ei auta! Pakko rynnätä sisään takaisin!

Ihmiseni se vain on hullu. Nytkin se taas on menossa avantoon kastelemaan itsensä. -20 pakkasta. Sen kaveri (minun omalomahoitaja) ei päässyt suunnitelmien mukaan lähtemään avantoa kohden, kun junaliikenne takkuilee. Eivät ne silti luovuta. On minulle palvelijat suotu. Toivottavasti sama sinnikkyys ilmenee myös minun silityksissäni. Jään tänne lämpimään odottelemaan niitä.

Ultimate Cat Tease 2012!

Pakkaspäivän ratoksi voi tuunailla kaikenlaisia juttuja. Onneksi ihmiseni on innovatiivinen, ja tylsä sisällä olo ja kalojen vahtiminen saa välillä riemukasta vaihtelua uusista leluista.

Ihmiseni trimmaama kaupallinen lasten temppumato. Mukaan on lisätty kunnon siima ja keppi. Tämä on huikean ärsyttävä!







Etenkin jos se kesken laikin katoaakin pöydän laatikkoon karkuun. Silloin on rauhallinenkin kissu valmis tekemään kaikkensa sen saamiseksi laatikosta!