Hirveä hiiripäivä ja muita herkutuksia

Tänään oli taas saaripäivä. Tällä kertaa ei Pohjanmaalla, vaan ihan täällä lähiseudulla. Ja sekin todentui hienoksi metsästysmenestykseksi näin syksyn metsästyskauden alkuun!

Saaressa ainoastaan venereissu on sellainen, josta en pidä. Tässä hoputan henkilökuntaa soutamaan nopeammin. 

Henkilökunta tarjosi saaressa alkuun beechamelia, mutta minulle ei purkkiruoka tänään kelvannut. En tainnut edes maistaa sitä ja ulkoiluttaessani henkilökuntaa, saalistin päivän aikana kaksi hiirtä! Ne katosivat nasuun alta aikayksikön ja lisääkin olisin hamunnut. Henkilökunta sai todennettua molemmat saaliit videolle. Videolinkit seuraavat lopussa.

Lähes koko päivän ulkoilimme pitkin saarta, se oli aika rauhallinen näin alkusyksystä jo. Ilmakin kaunis ja aurinkoinen. Kerrankin ulkoilua koko rahalla!

Aiemmin viikolla henkilökunta ylitti itsensä, tekemällä beechamel-herkusta normaaliakin herkullisemman. Kananmunaan en ole aiemmin koskenut, vaikka ovat yrittäneet sitä joskus tuputtaa, vedoten siihen, että kaikki saalistajat muka ymmärtävät munien päälle. Minä en ole koskenut kananmunaan. Mieluummin ottaisin sen kanan.

Mutta nyt henkilökunta sekoitti pelkkää keltuaista beechameliin ja sai yllättäen aikaan sellaisen herkun, että haukoin saman tien mahaani lähes koko annoksen. Koskaan en beetchameliakaan ole kerralla kaikkea syönyt - ja nyt siinä oli vielä lisänä kokonainen keltuainen. Ja napaan upposi lähes koko annos! Nami nami! Tätä kokeillaan joskus toistenkin ruokien kanssa!

Tässä minä. Beechamel-keltuainen herkuttelun jälkeen lähes taintuneena.

 

 Hiirisaalis numero uno.

Hiirisaalis numero kaksi.

Leevinpäivän kukka!

Tänään on nimpparini ja minua onkin lahjottu paljon! Eilen sain herkkutikkuja henkilökunnan kummipojalta, niistä jo yhden maistoinkin illalla, ja tänään herkuteltiin aamusta bechamel-ruoalla ja myöhemmin päivällä tuli kukkakin!

Vaikka olenkin kylän kovin kolli ja lihansyöjä, olen myös innostunut botanisti. Henkilökunnan vilauttaessa tätä uutta kukkaa minulle - nukkuessani omassa pesässä - syöksyin heti kurnaten kukan perässä purvekkeen catwalkille nuuskimaan ja maistelemaan sitä. Uudet kasvit on aina mielenkiintoisia. Henkilökuntani tiesi, että minua voi näin Leevin nimipäivänä ilahduttaa myös uudella kukalla!

Tämä kukkalähetys tuli samalla kun henkilökunta kävi ostamassa sopivankokoisia ruuveja hyllyn kiinnitykseen. Tarkoituksena kiinnittää uudelleen vaatekaapin ylin hylly, se kun oli tippunut tavaroineen kaikkineen aiemmin viikolla, kun harrastin parkouria tässä yksi päivä henkilökunnan poissaollessa...

Leevi kohtaa cityporsaan

Citypupuja täällä pomppii pusikosta kuin pusikosta, tosin niiden saanti on kovin hankalaa kun perässä useimmiten roikkuu tuo 70 kiloa liikuntaa rajoittavaa henkilökuntaa, mutta on täällä muutakin kummallista.

Viime viikonloppuna kävimme aamukävelyllä vähän oudommissa maastoissa ja sieltä löytyi jotain kauempaa niin elävän näköistä, että niskakarvanikin nousivat pystyyn, ennen kuin hoksasin, etteivät ne oikeasti edes liikkuneet.

Cityporsaitahan ne! Enpä koskaan ole tällaisiakaan nähnyt. Lähemmäksi päästyäni ja asian nuuskimalla varmistuttua, alkoi ensireaktioni vähän nolottaa, mutta ovathan ne massiivisia otuksia. Jos olisivatkin eläviä, kiertäisin kaukaa!

Ystäväni nuori herra Siili

Joka ilta käymme myyräaidalla kokeilemassa saalistusonnea. Siellä on paljon myyränkasoja ja usein voimme henkilökunnan kanssa tarkkailla voikukanlehden vähittäistä katoamista maan alle tai heinikon edestakaista nytkähtelyä.

Harvoin sieltä mitään saalista saan, mutta mukavaa on käydä vähän vaanimassa, joskus se paistikin sieltä vielä tulee! Pari kertaa olemme nähneet siellä nuoren, pelottoman siiliherrankin.

Tällä kertaa ajattelin laittaa vähän videoita blokiin. Ensimmäinen on tyypillinen näyte myyräsyöksystäni pitkän vaanimisen jälkeen. Ovat sitten myös HD:tä, se on henkilökunnan mukaan parasta. Mutta laatu pitää itse valita alalaidan rattaista.

Tässä kohtaamisemme siiliherran kanssa tänään.

Henkilökuntani melkein kesytti jo siiliherrankin; lopulta se lopetti vihaisen suhistelun, aukeni varovasti ja hitaasti pallostaan ja alkoi raaputella kutiavaa kylkeään.

Rentoutui vieläpä niinkin, että kiinnostui henkilökunnastani itsestään ja tuli haistelemaan henkilökunnan sormia lähes kameraan kiinni, niin ettei kännykamera enää kyennyt niin lähelle tarkentamaankaan.

Olisiko pitänyt ottaa siiliherra kotiin, omaan eläintarhaan? Olen kouluttanut sinne pätevää henkilökuntaa!

Loman loppu

Niin se loma loppui. Viikon verran olin omahoitajalla henkilökunnan ollessa saalistusreissuillaan, pyörillä saaristossa kuulemma.

Omahoitaja onkin aika näppärä juttu, siellä olin kiltisti, urbaani citykissa, enkä edes naukunut, vaikka en ulos päässytkään. Kun minut vietiin sinne, ja vessakin tuli mukana, tiesin että täällä nyt olen vähän aikaa. Tyynesti pistin taloksi ja valtasin heti sängyn omaksi nukkumapaikakseni.

 Omahoitaja Sirpan ottama kuva minusta sängyllä.

Hellettä piisasi tuolla viikolla ja välillä sain vilvoitella märän pyyhkeen alla! Vakituinen henkilökuntani ei sellaista hellehelpotusta olisi keksinytkään.

Nyt olen taas kotona ja kaikki on normaalisti. Sain kesäherkkujen päälle vielä parin päivän matokuurin, mikä tuntuikin piristävän, ja nyt taas hyppään ja touhaan kuten aina ennenkin! Viimeisinä päivinä olen päässyt kolme kertaa päivässä ulkoilulle, pelkäänpä että tämä mainio asiaintila ei enää ensi viikolla jatku...

Ihmisteni reissun päätteeksi sain taas minäkin kokeilla mainioita makuupusseja, joita nyt tuuletetaan purvekkeella - minun tuoleillani. Pehmoista ja nautinnollisen lämmintä!