Kulmakunnan kingi

No niin. Nyt olen taas jo viikon verran tallonut kaupungin katuja. Toinen ihmiseni oli pääsiäisloman jälkeen vielä viikon kotona ja pääsin monta kertaa päivässä kävelylle, nyt kun vähän lämpimämpääkin jo taas on ollut.

Äkkiä on aika vierähtänyt. Täytyy vähän ottaa taas kollin asennetta, myös vastapäisen talon uutta tulokasta kohtaan. Sinne on tullut yksi täysin vitivalkoinen uusi kolli, joka ei siekaile asettua minua vastaan. Meidän pitäisi vähän kokeilla, kumpi on se kingi. 

Melkein jännimpiä asioita muiden kissojen lisäksi ovat autot. On monta hyvää syytä olla kiinnostunut autoista. Ensinnäkin, kaikki pojat tykkäävät autoista. Lisäksi niissä haisee välillä kaikenlaista merkkiä, mutta ihmiseni pitää sitä jotenkin harmittavana käytöksenä, kun haluaisin kiertää parkkipaikalla jokaisen auton ja nuuskia tarkkaan. Jopa peltien sisäpuolelta. Ja joskus linnutkin hyppivät auton renkaiden päällä ja auton alla.

Mitenkähän sitä täällä pääsisi taas oikeasti ulos. Parvekkeelta ujuttautumalla?

Pölyturkki kävelyllä

Maaseudun vapaus ja rauha. Kurjet metelöivät joka aamu, ne ovat jossain lähettyvillä. Olen kehittänyt terveen ruokahalun ja kylmistä aamuista huolimatta tahdon säännöllisesti jo puoli kahdeksalta ulos, jossa vietän melkein koko päivän, aina välillä sisällä syömässä käyden. Illalla hivuttaudun punkkaan, ihmisteni vaatteiden päälle vierashuoneen sohvalle. Se on meidän tukikohta.

Tänään kävimme ihmisteni ja Tenhon kanssa kävelyllä lähimetsikössä. Ne veivät minut ihan uuteen pieneen koivikkoonkin, luulivat, etten olisi käynyt siellä. Mutta olen tutkinut ihan kaiken! Ainakin talon lähettyvillä. Lintukuusikot ja alangon ruosteiset likaojat. Ja joku kerta oli turkkini ihan pölyinen, oikein tuli pilvi kun rappusilla ravistin - mutta sitä en kerro, mistä se pöly oli peräisin! Kaikkea ei tarvitse ihmistenikään tietää.

Päät piilossa. Koloissa voi piillä hiiriä!

Täysihoitola kaikilla kaveruuksilla

Ah! Miten ihanaa onkaan juosta vapaana ja tulla välillä sisälle tankkaamaan ja nukkumaan lämpimässä! Niin paljon on minulla asiaa ihmisilleni kun tulen ulkoa, kurnuttelen kaikki seikkailut mitä on tapahtunut. Ja Tenho-kaveri, sen uskollisempaa ystävää saa hakea!

Tässä pieni näyte kaveruudesta ja ystävyydestä täällä maalla. Ihanaa rentoutua ulkoseikkailujen jälkeen; ystävät pitävät huolta toisistaan!

Pääsiäinen maalla

Tällä viikolla on höpisty minulle paljon junamatkasta ja Tenho-kissasta ja pääsiäisestä maalla, enkä oikein ole ottanut puheita tosissani - koska mitään ei ole tapahtunut. Puhutaan vaan, mutta silti saa harjoittaa äänijänteitään ihan tosissaan, että edes lyhyelle ulkolenkille narussa pääsisi. Oli jo eilenkin ihan niin tylsää, että itsekseni lauleskelin kuin J. Karjalainen "Mä olen kissa, mä olen kissa, jolle ei koskaan tapahdu mitään..."

Mutta tänään sitten tapahtui! Kesken aurinkoisten päiväunien minut heräteltiin ja sitten alkoikin tapahtua epäilyttäviä juttuja: ruokakippo pestiin tyhjäksi ja vehnänorakseni kumottiin roskiin. Kun vielä kuulin kopan kolauksen eteisestä, hiivin varovasti keittiön perukoille pöydän taakse vähän piiloon istumaan, tarkkaillen mitä oikein on tapahtumassa. Pitkään en saanut olla rauhassa, kun jo tungettiin koppaan ja alkoikin matka.

Nyt istumme pendoliinon pehmeässä kyydissä ja pääsiäinen maalaiskollina alkaa tuntua mahdolliselta! Vieressä istuu toinen kissa palvelijoineen ja takana kissankokoinen koira. Olen ihan rauhassa, nythän juna vie vinhaa vauhtia kohti vapautta!

Aurinkoista pääsiäistä kaikille! Laitan ehkä muutaman kuvan maaltakin. Jos ennätän.

Keväistä aurinkoa kotilaatikossa.

Tilanne päällä

Tänä aamuna tein jotain ennenkuulumatonta. Soin myös toiselle ihmiselleni huomiota sen verran, että armollisesti valtasin sen sylin. Ajattelin, että ehkä se pysyy vähän kiltimmin paikallaan, jos menen syliin. Ja sitäpaitsi, se istui minun tietokonetuolillani!

Työhuoneessa on sellainen vihreä tuoli, joka on minun valtakuntaani, se on ihan lasiparvekkeen oven vieressä ja nukun siinä usein. Jos sattuu niin, että siihen istahtaa joku muu kun haluaisin siihen, tungen siekailematta syliin. Aiemmin tosin vain sen toisen ihmiseni syliin. Mutta mikäpä siinä, jos istuvat minun tuolillani, minä istun niiden päällä.

Niinpä siis tuli "tilanne päälle", toinen ihmiseni jäi panttivangiksi. Vahvistin vielä tilanteen puraisemalla napakasti, kun se yritti vähän siirtää asentoani. Ties milloin päästänkään sen töihin...