Marraskuun pimeyttä

Marraskuu on varsin tylsä kuukausi. Minusta on alkanut tulla sisäkissa. Ulkona on niin usein pimeää, ja kun henkilökunta on päivisin poissa, pääsen vain pimeällä ulkosalle, jos sitäkään. Välillä kun on käynyt pakkasella, en ole halunnutkaan olla pitkiä aikoja ulkona, ja nyt kun on kova tuuli, jää silloinkin ulkoiluni lyhyeksi. Sateesta nyt puhumattakaan.

Onneksi on sentään pari kivaa, vähän aurinkoistakin päivää ollut, eikä henkilökunta ihan joka päivä poissa ole. Toiveita siis on.

Ja kotona voi joka tapauksessa öisin herätellä henkilökuntaa, kasvatan heidän kärsivällisyyttään ja sopeutumiskykyä. Menevät nykyään niin aikaisin nukkumaan, että kyllä ne joutavat heräilemäänkin välillä! Ja sitten aamuisin riemusta hypäten asunnon nurkasta nurkkaan edestakaisin, täytyyhän sitä kollinkin johonkin ulkoiluvajeesta patoutunutta energiansa tuhlata!

Valoisana ja kuivana marraskuun päivänä aidalle paistattelemaan päivää!